Meillä töissä

Anniina, sairaanhoitaja

”Vanhukset ovat välittömiä ja huumoria riittää – heidän kanssaan on mukava jutella.”

Tämä ala on tuntunut pienestä pitäen omalta. Lapsuuden toiveammattini olikin lääkäri. Heti ylioppilaskirjoitusten jälkeen pääsin opiskelemaan sairaanhoitajaksi. Opinnot alkoivat syksyllä ja ensimmäiselle käytännön jaksolle pääsimme jo marraskuussa. Tulin silloin Kaunialaan, vaikka etukäteen ajatus vanhusten hoidosta hieman oudoksutti. Toisin kuitenkin kävi ja ihastuin heihin. Täällä oli silloin paljon muun muassa veteraaneja ja lottia. He olivat aivan ihania ja heidän kanssaan oli todella mukava jutella. Välillä ajattelinkin, että olenko ihan oikeasti töissä, voiko näin mukavaa olla.

Opintojen aikana tein Kaunialassa keikka- ja kesätöitä ja valmistumisen jälkeen määräaikaisuuksia. Halusin kuitenkin jatkaa vielä opintoja pidemmälle, ja reilun vuoden päästä pääsin Turkuun lukemaan hoitotiedettä. Opintojen ohessa tein taas tuttuun tapaan keikkatöitä Kaunialassa. Pidin hieman taukoa opiskelusta, tein määräaikaisuuksia Kaunialassa ja sitten pidemmän määräaikaisuuden päätteeksi sainkin vakituisen paikan Kaunialasta. Vaikka olen tehnyt töitä niin julkisella kuin yksityiselläkin puolella eri terveysalan toimipaikoissa, aina olen palannut Kaunialaan. Täällä on sitä jotain.

Päivät osastoilla noudattavat melko vakiintunutta kaavaa. Aamulla on raportit, tehdään hoitotoimia, sitten aamupalat ja päivän lääkkeiden jako. Aamiaisen ja lounaan jälkeen on vielä hoitotoimia ja päivän mittaan työlistan tarkistusta ja toimia niiden mukaan akuutit sairaanhoidolliset tarpeet huomioiden. Erilaista viriketoimintaa on Kaunialassa tarjolla potilaille päivittäin, joten potilaiden päiviin tulee mukavasti vaihtelua.

Tykkään oppia uusia asioita ja etsiä haasteita, joten kun hoidonjärjestelyyn tuli paikka hakuun, innostuin heti. Sain paikan ja aloitin joulukuussa 2014. Nyt teen 60% työajasta osastolla ja 40% hoidonjärjestelyssä. Hoidonjärjestelyssä avoimien potilaspaikkojen määrä vaikuttaa kiireeseen ja päivät vaihtelevatkin suuresti – jokainen päivä on erilainen. Työhön sisältyy myös aktiivista potilashankintaa ja asioiden hoitamista useiden yhteistyötahojen kanssa. Työ on haastavaa, mutta todella mielenkiintoista ja monipuolista. Aina oppii jotain uutta.

Olen viihtynyt hyvin Kaunialassa ja päässyt tekemään erilaisia töitä. On ollut hienoa saada erilaisia mahdollisuuksia. Joustoa on löytynyt myös opintojen suhteen ja opiskeluun on suhtauduttu myönteisesti ja kannustavasti. Opintovapaan saaminenkin on ollut mahdollista. Tulevaisuuden suhteen olen positiivisesti odottavalla kannalla. Toivon uusia haasteita ja uralla etenemistä. Nykyään myös yrityksen toiminta ja taloudelliset menestystekijät kiinnostavat. Haluan omalta osaltani vaikuttaa siihen, että yritys jatkossakin pärjää ja töitä riittää.

Palkitsevinta tässä työssä on vuorovaikutus. Pidän ihmisten kanssa keskustelemisesta ja on mukava saada palautetta. Vanhuksilta löytyy uskomattoman paljon huumoria ja he ovat välittömiä. Kokemuksen myötä olen uskaltanut ottaa enemmän vastuuta, järjestellä ja organisoida asioita. Toivoisin, että yhteenkuuluvaisuuden tunnetta ja toisista huolehtimista kannustettaisiin lisäämään, sillä se auttaa meitä kaikkia jaksamaan. Tämä on pieni, lämminhenkinen sairaala, jossa kaikki edelleen tervehtivät toisiaan ja usein jutellaan, huumoriakin on paljon. Se kaikki on välittämistä ja auttamista. Yli kymmenen vuoden yhteiselon jälkeen Kaunialasta on tullut kuin toinen koti.

 

Marju, fysioterapeutti

”En voisi ajatellakaan tekeväni muuta työtä.”marju

Liikunta jossain muodossa on aina vahvasti ollut läsnä elämässäni – nuorempana harrastusten ja myöhemmin ammatin kautta. Opiskelin aluksi mielisairaanhoitajaksi, mutta veri veti liikunnan suuntaan ja niinpä jatkoin fysioterapeutiksi.

Olen työskennellyt koko urani ajan sotiemme veteraanien parissa. Aloitin vuonna 1993 Kaskisaaren kuntoutuslaitoksessa ja Kaunialaan siirryin 2001, kun toiminta Kaskisaaressa lakkautettiin. Kaunialassa olen työskennellyt päätoimisesti fysioterapeuttina ja saanut lisäksi olla mukana monessa mielenkiintoisessa ja hauskassa projektissa.

Urani aikana olen vetänyt muun muassa kotikuntoutusprojektia, jossa pitkäaikaistyöttömiä koulutettiin kotikuntoutumisavustajiksi. Vedin myös AKU-hanketta, jossa kehitettiin sotiemme veteraanien kotona selviytymistä tukeva kotikuntoutumisen malli. Palvelu-TV puolestaan oli projekti, jossa kehitimme etäkuntoutumista TV:n välityksellä sotainvalideille ja heidän leskilleen.

Keväällä 2015 ideoin ja toteutin valokuvanäyttelyn Kaunialassa kuntoutuksessa olevista ja täällä asuvista sotiemme veteraaneista. Projektissa mukana olivat myös valokuvaaja ja Kaunialan sosiokulttuurinen projektikoordinaattori. Kuvia kertyi yhteensä 120. Näyttely sai nimekseen Viimeiseen mieheen – Till siste man ja se oli esillä eduskunnan kirjastossakin kuukauden ajan.

Kaikista mieluisin projekti oli kuitenkin kehittämäni keinutuolijumppa, jota olen Kaunialan lisäksi kouluttanut laitoksiin ympäri Suomen. Myös PhysioToolsin nettisivuilta löytyy lähes 300 keinutuolijumppaohjetta. Kehittelin myös sukkahousujumpan, ja vuonna 2009 sainkin Tule ry:n järjestämässsä ’Ranka ja raajat’ –kilpailussa kunniamaininnan sukkahousu- ja keinutuolijumpistani.

Työnantajani positiivinen ja kannustava suhtautuminen on mahdollistanut nämä projektit. Olen viihtynyt Kaunialassa aivan erinomaisesti ja kokenut sotiemme veteraanien hyväksi tekemäni työn merkitykselliseksi – se on antanut minulle paljon. En voisi ajatellakaan tekeväni muuta työtä. Asiakaskunnan muuttuminen viime vuosina on haastanut kehittymään omassa työssään, mikä on ollut ammatillisesti erittäin motivoivaa ja palkitsevaa.

 

Mia, lähihoitaja

”Tässä työssä pitää tykätä ihmisten kanssa olemisesta.”

mia uratarinatOlen aivan pienestä asti tykännyt olla ihmisten kanssa. Ammatinvalinnassa minulla painoikin juuri ihmisläheisyys, joten kouluttauduin lähihoitajaksi. Koska ajatuksissani oli vielä jatkaa pelastuslaitokselle sairaankuljetukseen, erikoistuin ensihoitoon.

Tutustuin Kaunialaan opiskeluaikoinani kesätöiden kautta. Tein myös vanhustyönharjoittelun täällä. Jäin keikkalaiseksi ja valmistuttuani sainkin vakituisen työpaikan TAPista eli tehostetun asumisen palveluyksiköstä. Nyt olen ollut täällä töissä hieman yli kolme vuotta ja olen viihtynyt todella hyvin.

Tämä on kodinomainen yksikkö, jossa vanhukset asuvat ja liikkuvat vapaasti, kuin kotonaan. Ympäristönä tämä poikkeaakin sairaalasta. Meillä on oma viihtyisä, aidattu pihamaa, jossa voi ulkoilla turvallisesti valvottuna. Lisäksi meillä on peliryhmiä ja pelaamme bingoa, kesäisin mölkkyä. Ja sitten on tietenkin Väinö – meidän kissa, osastomme lemmikki. Omaiset ovat yleensä tyytyväisiä hyvään hoitoon ja kiitos hyvästä työstä lämmittää aina mieltä.

Teen kolmivuorotyötä. Työni on vaihtelevaa ja monipuolista, kahta samanlaista päivää ei ole. Vanhusten kanssa työskennellessä eduksi on rauhallisuus ja harkitsevaisuus esimerkiksi sen suhteen, miten asioista sanoo. Vanhusten kanssa on mukava jutella ja erityisen mukavaa on kuunnella heidän juttujaan nuoruusvuosilta.

Työssä oppimisen myötä olen saanut myös lisävastuita. Olen osastomme ensiapuvastaava ja nykyisin vastaan myös työvuorolistojen tekemisestä. Toimenkuvani on laaja ja sisältää muun muassa lääkkeiden antamisen. Tämä on rankka ala, joten alalle tulevan on ehdottomasti tykättävä ihmisten kanssa olemisesta.

alalogo_sotainvalidit

alalogo_vantaankaupunki

alalogo_inspecta