Meillä töissä

Marju, fysioterapeutti

”En voisi ajatellakaan tekeväni muuta työtä.”marju

Liikunta jossain muodossa on aina vahvasti ollut läsnä elämässäni – nuorempana harrastusten ja myöhemmin ammatin kautta. Opiskelin aluksi mielisairaanhoitajaksi, mutta veri veti liikunnan suuntaan ja niinpä jatkoin fysioterapeutiksi.

Olen työskennellyt koko urani ajan sotiemme veteraanien parissa. Aloitin vuonna 1993 Kaskisaaren kuntoutuslaitoksessa ja Kaunialaan siirryin 2001, kun toiminta Kaskisaaressa lakkautettiin. Kaunialassa olen työskennellyt päätoimisesti fysioterapeuttina ja saanut lisäksi olla mukana monessa mielenkiintoisessa ja hauskassa projektissa.

Urani aikana olen vetänyt muun muassa kotikuntoutusprojektia, jossa pitkäaikaistyöttömiä koulutettiin kotikuntoutumisavustajiksi. Vedin myös AKU-hanketta, jossa kehitettiin sotiemme veteraanien kotona selviytymistä tukeva kotikuntoutumisen malli. Palvelu-TV puolestaan oli projekti, jossa kehitimme etäkuntoutumista TV:n välityksellä sotainvalideille ja heidän leskilleen.

Keväällä 2015 ideoin ja toteutin valokuvanäyttelyn Kaunialassa kuntoutuksessa olevista ja täällä asuvista sotiemme veteraaneista. Projektissa mukana olivat myös valokuvaaja ja Kaunialan sosiokulttuurinen projektikoordinaattori. Kuvia kertyi yhteensä 120. Näyttely sai nimekseen Viimeiseen mieheen – Till siste man ja se oli esillä eduskunnan kirjastossakin kuukauden ajan.

Kaikista mieluisin projekti oli kuitenkin kehittämäni keinutuolijumppa, jota olen Kaunialan lisäksi kouluttanut laitoksiin ympäri Suomen. Myös PhysioToolsin nettisivuilta löytyy lähes 300 keinutuolijumppaohjetta. Kehittelin myös sukkahousujumpan, ja vuonna 2009 sainkin Tule ry:n järjestämässsä ’Ranka ja raajat’ –kilpailussa kunniamaininnan sukkahousu- ja keinutuolijumpistani.

Työnantajani positiivinen ja kannustava suhtautuminen on mahdollistanut nämä projektit. Olen viihtynyt Kaunialassa aivan erinomaisesti ja kokenut sotiemme veteraanien hyväksi tekemäni työn merkitykselliseksi – se on antanut minulle paljon. En voisi ajatellakaan tekeväni muuta työtä. Asiakaskunnan muuttuminen viime vuosina on haastanut kehittymään omassa työssään, mikä on ollut ammatillisesti erittäin motivoivaa ja palkitsevaa.

 

Mia, lähihoitaja

”Tässä työssä pitää tykätä ihmisten kanssa olemisesta.”

mia uratarinatOlen aivan pienestä asti tykännyt olla ihmisten kanssa. Ammatinvalinnassa minulla painoikin juuri ihmisläheisyys, joten kouluttauduin lähihoitajaksi. Koska ajatuksissani oli vielä jatkaa pelastuslaitokselle sairaankuljetukseen, erikoistuin ensihoitoon.

Tutustuin Kaunialaan opiskeluaikoinani kesätöiden kautta. Tein myös vanhustyönharjoittelun täällä. Jäin keikkalaiseksi ja valmistuttuani sainkin vakituisen työpaikan TAPista eli tehostetun asumisen palveluyksiköstä. Nyt olen ollut täällä töissä hieman yli kolme vuotta ja olen viihtynyt todella hyvin.

Tämä on kodinomainen yksikkö, jossa vanhukset asuvat ja liikkuvat vapaasti, kuin kotonaan. Ympäristönä tämä poikkeaakin sairaalasta. Meillä on oma viihtyisä, aidattu pihamaa, jossa voi ulkoilla turvallisesti valvottuna. Lisäksi meillä on peliryhmiä ja pelaamme bingoa, kesäisin mölkkyä. Ja sitten on tietenkin Väinö – meidän kissa, osastomme lemmikki. Omaiset ovat yleensä tyytyväisiä hyvään hoitoon ja kiitos hyvästä työstä lämmittää aina mieltä.

Teen kolmivuorotyötä. Työni on vaihtelevaa ja monipuolista, kahta samanlaista päivää ei ole. Vanhusten kanssa työskennellessä eduksi on rauhallisuus ja harkitsevaisuus esimerkiksi sen suhteen, miten asioista sanoo. Vanhusten kanssa on mukava jutella ja erityisen mukavaa on kuunnella heidän juttujaan nuoruusvuosilta.

Työssä oppimisen myötä olen saanut myös lisävastuita. Olen osastomme ensiapuvastaava ja nykyisin vastaan myös työvuorolistojen tekemisestä. Toimenkuvani on laaja ja sisältää muun muassa lääkkeiden antamisen. Tämä on rankka ala, joten alalle tulevan on ehdottomasti tykättävä ihmisten kanssa olemisesta.

alalogo_sotainvalidit

alalogo_vantaankaupunki

alalogo_inspecta