Kaunialan Sairaala Oy
Kylpyläntie 19
02700 Kauniainen

puh: 09 – 505 921
fax: 09 – 505 2337

kaunialansairaala@kauniala.fi

17.3.2017 Sotaveteraani Antti Alikoivisto, 91 v: ”Kaunialasta on tullut minulle kakkoskoti.”

antti_alikoivisto

”Siitä on nyt kaksikymmentä vuotta aikaa, kun ensimmäisen kerran tulin Kaunialaan kuntoutumaan. Olin aikaisemmin ollut Ruissalossa ja Naantalissa, molemmat siinä kotipitäjääni Ruskoa lähellä. Kaunialan hyvä maine oli kuitenkin kiirinyt korviini, joten päätin kokeilla, jospa pääsisin sinne kuntoutusjoksolle. Ja niinhän minä pääsin enkä sen jälkeen ole missään muualla käynytkään.

Kaunialasta on tullut minulle kuin toinen koti. Ja kun tytär ja kaksi tyttärentytärtäni asuvat tässä lähellä ja käyvät aina katsomassa, niin mikäs sen mukavampaa. Täällä on lämmin, mukava ilmapiiri ja aivan ihanat hoitajat, jotka ovat tottuneita invalideihin ja osaavat käsitellä heitä. Hyvän henkilökunnan merkitys on valtavan suuri. Olen oppinut tuntemaan monia hoitajia tässä vuosien varrella, joten Kaunialaan on todella kotoisaa tulla – kuin tulisi toiseen kotiinsa.

Kuntoutusjaksojen merkitys kasvaa näin iän karttuessa. Minä olen pysynyt hyvässä kunnossa, ja osa kiitoksesta kuuluu Kaunialan hyvälle hoidolle. Haavoituin sodassa päähän ja siitä jäi pysyvä aivovamma. Kuntoutusjaksoihini kuuluu sen vuoksi enemmän tasapainoharjoituksia. Lisäksi käyn hieronnassa ja kuntosalilla käyntejäni fysioterapeutti on välillä joutunut jo toppuuttelemaan. Hän muistuttelee, että pienissä erissä, huilaa välillä. Täällä seurataan myös hyvin tarkasti sydämen ja keuhkojen kuntoa.

Kaunialassa on aina järjestetty paljon tapahtumia, jotka piristävät mukavasti mieltä. Yksi verraton muisto liittyy hevosiin. Ratsupoliisi hevosineen tuli ilahduttamaan Kaunialan väkeä ja minäkin juttelin hevosille. Paikalla oli myös mediaa ja juttu levisi. Facebookissa se keräsi yli 800 000 katsojaa Ruotsia myöten. Hevoset toivat elävästi mieleen nuoruuden ja sotavuodet – ja kaksi lapsuudenkodistani sotaan lähtenyttä hevosta. Perheestämme sotaan lähti viisi veljestä, joista yksi kaatui ja kaksi haavoittui. Minä olin rintamalle lähtiessäni 17-vuotias. Sain radistin koulutuksen, ja etulinjaanhan sitä niissä hommissa aina joutuu. Haavoituin 18-vuotiaana ja olin hoidettavana Joensuun sotasairaalassa. Siviiliin pääsin 20-vuotiaana. Muistot nousivat taas mieleen maanantain juhlakonsertissa – Talvisodan päättymisestä on kulunut 77 vuotta. Temppeliaukion kirkossa järjestetyssä juhlakonsertissa oli ainutlaatuisen korkea tunnelma. Kirkko oli tupaten täynnä. Paikalla oli mediaa ja minuakin haastateltiin ja kuvattiin.

Nykyisin aika on toinen ja sotakokemuksista voi puhua. Toista oli sotien jälkeen, se oli vaikeaa aikaa, kun asioista ei puhuttu. Monet kokivat häpeää. Se oli suuri virhe, että sellainen painolasti pääsi kertymään niin monelle.

Sitä minä ihmettelen, kun nykyjään pitäisi yksin pärjätä kotona. Eihän siitä monella tule yhtään mitään. Moni tuntee suurta turvattomuutta ja yksinäisyyttä. Täällä Kaunialassa on hyvä olla, on turvallista, seuraa ja hyvä hoito. Lapsilleni olenkin sanonut, että tämä on minun kakkoskotini.”